Hyvinvointi,  Mielenterveys,  Onnellisuus

Miksi en kirjoita

Vaikka kirjoittaminen on ollut suurin syy oman blogini alkuun saattamiselle, paljastui se lopulta myös suurimmaksi kompastuskiveksi matkalla blogin julkaisuun. Olen pyöritellyt ajatusta blogin perustamisesta vuosia, mutta aina se on kaatunut johonkin varsin epäolennaiseen. Ei ole aikaa. Huono tietokonepöytä. Vielä huonompi tuoli. En tiedä mistä aloittaisin. Ketään ei kiinnosta kuitenkaan. Aina keksin jotain syitä siirtää asia pois mielestäni.

Käynnistymisvaikeuksia ja kirjoittajan blokkia

Kunnes koitti syksy 2019. Olin tässä vaiheessa ollut yli 1,5 vuotta sairaslomalla vaikean, sittemmin pitkäaikaiseksi muuttuneen masennusdiagnoosin sekä välilevyn pullistumista johtuneiden selkäongelmien takia. Halusin tehdä edes jotain näennäisesti hyödyllistä ja mielekästä, nyt kun viimein aloin taas kiinnostua asioista. Muutaman konsultointikeskustelun jälkeen poikaystävän kanssa hankimme minulle domain-tunnuksen ja aloin tutustua WordPress-alustan käyttöön.

Olen melko pedantti kaikessa mitä teen. Kaiken pitäisi toimia ja minun pitää tietää miten kaikki toimii. Uskottelin itselleni, että on ikävämpää, jos kaikki kaatuu tekniseen osaamattomuuteeni siinä vaiheessa, kun olen jo aloittanut kirjoittamisen. Tällöin kaikki olisi turhaa. Miten? En tiedä miksi mielestäni jo kirjoitettu materiaali muuttuisi yhtäkkiä vanhaksi ja aikansa eläneeksi, jos joudun sivussa tutkimaan jotain teknistä asiaa vähän odotettua kauemmin. Mutta ajattelin, että blogipohja pitää olla käyttövalmis ennen kuin aloitan kirjoittamisen.

En ottanut huomioon sitä, kuinka suureksi kynnys aloittaa kirjoittaminen tässä samalla kasvoi. Vaikka blogipohja oli jo hyvällä mallilla, keksin jatkuvasti itselleni tekosyitä siirtää kirjoittamisen aloittamista. Oli selvittämättömiä teknisiä ongelmia. Migreeniä. Selkäkipuja. Ja läppärikin oli kiinni televisiossa ja katsoin siitä Netflixiä. Viimein koneen akkukin alkoi vedellä viimeisiä eikä kestänyt edes latauspiuhan päässä ilman jatkuvaa kirkkaustasojen välillä vilkkumista. Sehän se vasta ärsyttävää olikin. Koin valtavaa turhautumista, koska tunsin, etten varmaan sitten osaakaan kirjoittaa koska aloittaminen on näin perseestä. Hiiteen koko blogi!

Kirjoittaminen toipumisprosessissani on nupullaan. Halu tuottaa uutta, hyvinvointia tukevaa tekstiä on kova, mutta välillä on kamppailtava itsensä ja oman sisäisen kriitikon kanssa, jotta tekstin saa puserrettua ulos.

Ahdistusta arvostelusta

Viime kuukausina olen alkanut tutkia omia tunteitani entistä tarkemmin. Olen tutkinut myös esimerkiksi tunteiden säätelyä, tunteiden tunnistamista ja tunteiden hyväksymistä. Tunnistamalla ja hyväksymällä tunteita olen saanut myös välillä hillittyä ahdistustani. Kiinnostuin siitä, mitkä tunteet pidättelevät minua kirjoittamasta. Huomasin palaavani aina uudestaan ajatukseen kriittisen palautteen aikaan saamasta ahdistuksesta sekä häpeän tunteesta siinä, että joku nauraa kirjoitusyrityksilleni. Mietin, mistä näin vahvat tunteet kumpuavat. Olen toki äärimmäisen ankara itselleni, mutta silti ihmettelin näkymätöntä muuria itseni ja kirjoittamisen välissä.

Mikä oli muuttunut? Olen kuitenkin myös tehnyt toimittajan työtä, jossa kirjoittamisen taito on olennaisen tärkeää.  Sitten muistin sen. Eräs entinen poikaystäväni oli kerran käymässä ja istui tietokoneellani. En muista enää kuinka tilanne eteni ja miksi hän alkoi lukemaan lehteen kirjoittamiani kolumneja, mutta tilanne päättyi siihen, että hän nauroi tekstilleni ja sanoi aiheen olevan tyhmä. Eipä muuten lukenut enää sen jälkeen tekstejäni. Mutta en myöskään minä enää kirjoittanut vapaa-ajallani. Älkää ihmiset koskaan vähätelkö kenenkään tekemisiä, saatat tietämättäsi tukahduttaa unelman. Ja todennäköisesti tulet päätymään itsekin ex-kansioon.

Kirjoitan nyt siis ehkä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen vapaaehtoisesti luovaa tekstiä. Ja kuinka hyvältä tämä tuntuukaan. En anna enää menneisyyden haamujen vaikuttaa tekemisiini ja tekemättä jättämisiini. Kuin paino olisi pudonnut sydämeltä. Kiitos tunteiden kohtaamisen, minäkin uskallan taas kirjoittaa.

<3 Eija

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *