Vankila-mindfulness

Mielenrauhaa, mistä sitä saa? Kun stressi ja ahdistus pääsee kasvamaan, on tärkeää löytää se itselle sopiva keino rentoutua. Todennäköisesti rentoutuminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita ja erilaiset tilanteetkin voivat vaatia omanlaisen tavan purkaa stressiä. Näitä keinoja voivat olla tilanteeseen sopiva musiikki, sopivan aggressiivinen liikunta tai hyötytekeminen, jopa siivoaminen. Pään voi nollata lukemisella, äänikirjojen kuuntelemisella sekä tv-sarjoilla. Ja tietysti vaikka puhelimessa höyryämällä. Mutta kun todella pitäisi saada katkaistua esimerkiksi kielteisten ajatusten ketju, se ei aina ole niin yksinkertaista.

Sanotaan, että mindfulness voisi auttaa. Mutta se vaatisi kykyä sammuttaa omien ajatusten tulva. Vajaa kaksi vuotta sitten löysin hathajoogan uudeksi harrastuksekseni. Tämä tapahtui siskon vuosia kestäneen sinnikkään suosittelun jälkeen. Aloitin joogatunneilla käymisen säännöllisesti noin 3 kuukautta välilevyn pullistumien diagnosoimisen jälkeen. Tähän mennessä kyseistä akuuttia selkäongelmaa oli jatkunut yli puoli vuotta ja ajattelin lempeän hathajoogan toimivan hyvänä kuntouttavana liikuntamuotona. Mutta jos pelkästään selällään makaaminen joogamatolla oli kipeän selän kanssa keskittymishaaste, tarvitsin jonkin itselleni tehokkaan keinon saada keskitetyksi ajatukset vain joogahetkeen.

Masennus ja mindfulness

Palaan hetkeksi ajassa noin puoli vuotta taakse päin. Ollaan keväässä 2018, jolloin sairastin vaikeaa masennusta. Olin kotona ja en tehnyt mitään, koska en halunnut tehdä mitään enkä olisi voinut olla vähempää kiinnostuneempi mistään. Hankimme poikaystävän kanssa Netflix-tunnukset. Jos olin sen verran virkeä, että jaksoin liikuttaa silmät kohti tv-ruutua, saatoin katsoa sitä.  Aloitin katsomaan Orange is the new black –sarjaa. Kenties vaikea elämäntilanne sai minut kehittämään fiksaation vankilasarjaan, sillä koin saavani ”vertaistukea”. Itse olin vain vankilassa oman pääni sisällä. Yhdistän edelleen kyseisen sarjan tunnusmusiikin tähän kevääseen. Kesään 2020 mennessä olen katsonut sarjan läpeensä kahdeksan kertaa ja taas polttelisi aloittaa alusta.

Jossain vaiheessa Oitnb-sarjan fanitus tuli mukaan joogatunneille. Tämä tapahtui siksi, että sarjassakin vangit osallistuvat toisinaan joogaharjoituksiin. Kehitin itselleni mielikuvaharjoitteen, jossa olinkin kyseisen sarjan vankilajoogatunnilla. Yllättäen tämä auttoi jättämään mielestä kauppalistojen ja jääkaapin sisällön miettimiset joogatunnin aikana. Sillä onhan turha miettiä mitä ostaa kaupassa, jos asuu vankilassa, eikö?

Huomasin, että kehittämäni vankila-mindfulness auttoi minua keskittymään, rentoutumaan ja sulkemaan mielestäni myös sosiaalisen median ahdistusta, koska eihän vankilassa ole mahdollista käyttää omaa älypuhelinta. Oli helpompi päästää irti häiritsevistä ajatuksista, kun muistutti itseään, ettei toisaalla ole odottamassa kuin vankilapunkka, joten voin yhtä hyvin keskittyä nyt vain hengittämiseen. Kuinka kätevää.

Ja koska olen mielessäni kuvitteellisen vankilasarjan joogatunnilla, voin silmät suljettuna myös kuulla sarjan Jooga-Jonesin rauhoittavan äänen. Jooga-Jones oli muutenkin hyvä hahmo sarjassa ja hänellä oli erinomainen ohje vaikeasta elämäntilanteesta selviämiseen. Sarjassa hän kehotti vankilaan uusina tulevia vankeja kuvittelemaan tuomionsa mandalana, jossa tiibetiläiset munkit valmistavat yksityiskohtaisia kuvioita eri väristen hiekanjyvien avulla. Kun mandala on valmis, se pyyhitään pois. Samoin käy tuomion.

Sairasloma vai tuomio?

Itse ajattelin sairaslomani omana tuomionani. Aluksi koin monenlaisia tunteita pitkästä sairaslomasta. Oli syyllisyyttä, häpeää, turhautumista, huonommuuden tunnetta ja paljon muita negatiivissävytteisiä ajatuksia omasta itsestään, koska en pystynytkään asioihin, joista aiemmin saatoin jopa nauttia. Nyt yritän hyödyntää Jooga-Jonesin viisauksia ja lähestyä asiaa lempeämmin. Ei haittaa, jos kerrankin pysähdyn tarkastelemaan toimintatapojani ja hoidan itseni kuntoon. Ehdin tehdä asioita sitten, kun olen kunnossa eikä pidempi tarkastelujakso sairaslomalla määritä minua ihmisenä.

Kiitos Orange is the new black, olet antanut minulle työkaluja ja keinoja enemmän kuin olisin voinut aavistaakaan. Toivottavasti löydät oman keinosi antaa itsellesi luvan pysähtyä ja opit nauttimaan rentoutumisesta ilman tekemättömien töiden painoa alitajunnassa. Olet sen arvoinen.

<3 Eija