Erityisherkkyys,  Hyvinvointi,  Onnellisuus

Tunnesieni

Muutama sana erityisherkkyydestä. Olen aina tiedostanut olevani herkkä, mutta vasta aikuisiällä olen alkanut todella kuunnella tarpeitani ja tutustua tuntemuksiini. Kohdallani erityisherkkyys näkyy monella eri alueella aistiherkkyydestä tunneherkkyyteen. Milloin on liian kovia ääniä ja kirkkaita valoja, milloin ärsyttävästi kiristävät ja kiertävät leggingsit saavat tiuskimaan poikaystävälle. Välillä taas tuntuu, että empatiaa on ämpärikaupalla yli oman tarpeen. On toki rikkaus, että voi tuntea kaikki asiat niin intensiivisesti, mutta välillä se voi käydä raskaaksi. Esimerkiksi silloin, kun ympäristö on niin täynnä raskaita tunteita, että ilmaa voisi melkein leikata saksilla.

Kun joudun tilanteeseen, missä joillekin ihmisille syntyy erimielisyyksien kautta konfliktia, ahdistun, vaikka en olisi millään tavalla tilanteeseen osallisena. Talvella kuuntelin sivusta, kuinka kaksi ystävääni väittelivät intensiivisesti. Olin ollut hyväntuulinen tähän väittelyyn asti, mutta sen jälkeen lähdin kotiin ahdistuneena. Jouduin viimein pysähtymään ajatuksen kanssa ja sanomaan itselleni, että tämä tunne ei ole minun. Vedän sienen lailla itseeni tunnetiloja ympäriltäni. Innostunut ja iloinen tunnelma on toki tervetullutta ja edesauttaa yleensä itseänikin, mitä sitten olinkin tekemässä. Mutta negatiiviset ja ahdistavat tunteet ovat sitkeitä ja lamauttavia. Ne jättävät usein jälkeensä olon, etten oikein itsekään tiedä mikä minua vaivaa. Oloni on vaan kokonaisvaltaisen ahdistunut ja tuntuu, kuin jokin olisi huonosti, vaikka kirjanpidollisesti kaikki olisi ihan kohtuullista, tavallista tai jopa hyvää.

Tunnetyöskentely ja tunteiden hyväksyminen

Tähän mennessä ensimmäisen toimivan tekniikan tunnetyöskentelyyn, tunteiden hyväksymiseen ja irtipäästämiseen löysin Suvi Bowellan Ihana herkkyys –kirjasta, jossa Bowellan kertoo taitavasti monista erityisherkkyyden eri piirteistä ja kohtaamisesta. Luettuani kirjan koin oloni kevyeksi ja vapautuneeksi. Kirjassa Bowellan listaa keinoja kohdata tunteita ja nykyään käytän usein vaikeiden tunteiden äärellä tekniikkaa itsensä sisään katsomisesta ja tunteiden tarkastelemisesta. Yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että pyrin tunnistamaan ja nimeämään tunteita, joita sisältäni sillä hetkellä löydän. Totean tunteelle lempeästi, että hänet on nyt nähty ja sitten voin päästää tunteen menemään. Itselläni toimii uskomattoman hyvin juuri siihen epämääräisenä sisällä vellovaan ahdistuneisuuteen. Tilanteesta riippuen myös se voi helpottaa, että kysyy itseltään, onko tämä tunne minun vai jonkun toisen?

Usein tunteiden tarkkailu, hyväksyminen ja irtipäästäminen ei kuitenkaan ole niin helppoa. Erityisesti ei-toivotut tunteet pyrkivät jatkuvasti hakemaan huomiota. Tällaiseen tilanteeseen törmään myös usein, mutta uuden tekniikan asian käsittelyyn löysin vasta hiljattain psykoterapeutti Emilia Kujalan instagram-postauksesta. Kujala kertoi postauksessaan matkustajat bussissa –menetelmästä, jossa voit kuvitella itsesi bussin kuljettajaksi ja matkustajat ovat mielessä risteileviä ajatuksia. Jotkut matkustajat ovat tuttuja vakiokävijöitä, jotkut tuntemattomampia. Jotta ajomatka olisi mielekästä, on bussinkuljettajalla oltava mielessään jokin suunta. Aina ei voi kuunnella kaikkia matkustajia, koska silloin matkan teosta ei tulisi oikein mitään, saattaisi päätyä kulkemaan siksakia vailla selkeää päämäärää. Ja tähän tilanteeseen käsittelemättömien tunteiden kanssa usein päädynkin. En pääse eteenpäin, koska jankkaan epämääräisten uskomusten ja omien luulojeni välillä. Koska tunteet ja ajatukset eivät ole aina totta, eivät ne ole myöskään aina päteviä kertomaan bussikuskille matkan suuntaa.

Erityisherkkyys on rikkaus, mutta asettaa joskus arkeen haasteita.
Itsetuntemusta ja häiritsevien ajatusten hallintaa täytyy harjoitella. Pysähtyminen ja itsensä kuunteleminen ei ole aina helppoa, mutta maksaa todellakin vaivan. Kuva: Juha Kauppi

Konkreettiset harjoitukset ja mindfulness ovat minulle hyviä työkaluja matkalla itsetuntemukseen ja tunteiden hallintaan. Teoria ei kuitenkaan aina kohtaa käytäntöä, enkä tilaisuuden tullen aina muista pysähtyä ja antaa aikaa itsetutkiskelulle. Jos osaisin tähän ikään kuunnella itseäni ja kehoni viestejä, ehkä tuntisin jo itseni ja rajani paremmin. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Tunnetyöskentelyyn tutustumista voin suositella jokaiselle ja toivon, että sinäkin voit saada ahaa-elämyksiä, kun pysähdyt kuuntelemaan, mitä sisimmälläsi on sinulle sanottavanaan.

<3 Eija

One Comment

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *