Kiltti ei ole kirosana

Heinäkuussa psykoterapeutti Emilia Kujala aloitti instagram-profiilissaan #kilttikapina –haasteen. Ajatus resonoi minussa kovasti, joten halusin liittyä mukaan kilttiin kapinaan. Olen aina ollut luonteeltani kiltti ja mukautuva, useimmiten oman itseni, jaksamiseni ja mielenterveyteni kustannuksella. Olen kasvanut ajatukseen, että parhaiten voin välttää konflikteja ja epämukavia tilanteita antamalla itse periksi ja tukahduttamalla negatiiviset tunteet sisälleni. Kujala jatkaa #kilttikapina –ajatusta myös postauksessaan, jossa hän nostaa esiin työelämän odotukset ja kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että kiltin ihmisen pitäisi kovettaa itsensä pärjätäkseen työelämässä.

Kiltin tytön masennus

Kun sairastuin masennukseen ja jouduin jäämään sairaslomalle, jatkoin taistelua tilannetta vastaan vielä useita viikkoja, ennen kuin pystyin myöntämään että tarvitsen nyt enemmän sisäistä myötätuntoa kuin kovuutta ja tunteiden tukahduttamista. Uskottelin itselleni, että masentunut kiltti tyttö sisälläni pitää piilottaa ja töihin pitää pystyä palaamaan mahdollisimman pian, ettei kukaan suutu eikä kenenkään työmäärä kasvaisi sairaslomani takia kohtuuttomaksi. Useita kertoja lääkärin vastaanotolle mennessä tsemppasin itseäni ja uskottelin itselleni että mitä nopeammin palaan takaisin töihin, sen parempi. Onneksi vastassa oli jämäkkä ja huumorintajuinen lääkäri, joka pudotti minut viimein maanpinnalle. Kun eräällä tapaamisella mietin ääneen että kyllä varmaan voisin pian palata töihin, hän sanoi ”minä olen nyt sen verran iso herra että sinä et voi kävellä minun yli tässä asiassa, jatketaan sairaslomaa vielä”. Vasta silloin pystyin antamaan itselleni luvan todella hellittää työelämän luomista paineista ja odotuksista. En ollut valmis enkä lähellekään kunnossa. Olen kiitollinen lääkärille, että hän ei antanut minun enää valehdella itselleni.

Minulla on ollut aina valtava tarve miellyttää ihmisiä ja saada ihmisten hyväksyntää tekemällä asioista helppoja heille. Pyrkimällä aina miellyttämään muita olen tukahduttanut omia tunteitani ja tarpeitani. Kaikkein pahin mahdollinen kauhuskenaario mitä voin kuvitella, olisi, että pahoittaisin jonkun toisen mielen omalla toiminnallani. Mieluummin siis itse vähän kärsin, kuin vaikeuttaisin toisten arkea esimerkiksi aikatauluja ja tapaamisjärjestelyjä suunniteltaessa. En halua missään nimessä riskeerata sitä, että joku toinen loukkaantuisi tai saisin aikaan konfliktitilanteen. Inhoan riitelyä ja pelkään konfliktin laukaisemisen jotenkin vähentävän omaa arvoani. Siksi yritän viimeiseen asti mukautua muiden tarpeisiin ennen omiani.

Mitä kilttinä voi saavuttaa?

Mitä sitten olen saavuttanut olemalla kiltti ja polkemalla omia tunteita ja tarpeita? Olen monta kertaa saanut itselleni pahan mielen, jota ei voi sanoa ääneen. Olen kehitellyt itselleni tarpeetonta stressiä ja tarvetta järjestellä omia asioita ja aikatauluja uudelleen, etteivät ne häiritsisi muiden menoja. Olen tehnyt jotain itselle epämieluisaa siksi, että olen antanut mukavamman tehtävän jollekin toiselle. Olen vaimentanut oman ääneni ja mielipiteeni, ettei kukaan muu pahoittaisi mieltään. Olen löytänyt lukuisia huonoja puolia ja syitä epäonnistumisiin itsestäni, koska eihän kenessäkään toisessa voi olla vikaa. Ja useimmat omista uhrauksista jäävät muilta tyystin huomaamatta, koska kärsin vaikutukset hiljaa, ettei muita ärsyttäisi. Tämä lisää omaa kateuden, katkeruuden ja marttyyriuden taakkaa. Miten jaksan olla kiltti, kun itseni tukahduttamisella kasvanut negatiivisuuden taakka kasvaa liian suureksi. Pelkään vastausta.

Haluan kuitenkin olla kiltti. Elämässä pitää olla tiettyä nöyryyttä, että siitä selviää. Työelämässä pitää olla nöyryyttä, että ryhmätyö sujuu. Yksityiselämässä pitää olla nöyryyttä, että ihmiset jaksavat olla seurassasi. Mutta omia arvoja ja tarpeita ei silti tarvitse polkea. Saan ilmaista sen, jos jokin asia harmittaa ja sen voisi mielestäni tehdä toisinkin. Saan tuntea mitä tunteita ikinä elämä heittääkään tielleni. Kysymys onkin siitä, kuinka ristiriitatilanteet tuo esiin. Omanarvontuntoa saa ja pitää olla, sillä kuka pitäisi puoliasi, ellet sinä itse? Kiltin ei tarvitse olla kynnysmatto eikä kiltteyden tarvitse olla kirosana. Kiltteys on voimavara, jolla voi saavuttaa paljon, jos vain osaa kohdella myös itseään kunnioittavasti.

<3 Eija