Luovuus vastaan laiskuus

Jos on koko edellisen illan tsempannut itseään apinanraivolla, että tänään on imurointipäivä, saattaa ihan vähän ärsyttää kun selkä sanookin, että tänään ei siivota. No saattaahan se olla myös helpotus mutta menee hyvä tsemppaus ja kerätty siivousasenne hukkaan. Tällöin on hyvä hetki kaivaa luovuus esiin; mitä mukavaa voisin tehdä, jos siivous on kerran poissuljettu?

Luovuus tarkoittaa usein ihmisille mielihyvää tuottavia asioita. Siksi voikin olla ahdistavaa huomata, että kun sitä luovuutta oikein kaipaisi ja aikaakin olisi, niin eipä tee mieli luoda mitään. Jos inspiraatio puuttuu, voi mekaaninen vessanpöntön rassaaminen tai valokuvien lajittelu kansioon olla jopa mielekkäämpää kuin tämä oletettu mielekäs tekeminen. Pätee myös muuhunkin kuin luovaan tekemiseen, esimerkiksi opiskelun, töiden tai muun vastuullisen tekemisen välttelyyn.

Voi myös olla niin, että mukavalle tekemiselle kasataan liikaa odotuksia ja paineita, eikä se sitten olekaan enää mukavaa vaan väkinäistä pakkopullaa. Luovuus alkaa kartella ja itse alitajuisesti asettaa kaikenlaisia portteja itselleen matkalla omaan luovaan tekemiseen. Itse saatan ajatella, että ”kun nyt ensin selvittelen vähän aikatauluja ensi viikolle, maksan laskuja, käyn kävelyllä, pyöräilemässä tai vähintäänkin kiipeämässä kuntoportaita, laitan ruokaa, tiskaan, käyn kaupassa, soitan pari puhelua ja suunnittelen tanssitunnit kolmelle seuraavalle viikolle, niin sitten olisi hyvä hetki tehdä vähän sambapukua” (joka muuten on ollut lähes koskemattomana asti siitä saakka, kun tieto Helsinki Samba Carnavalin siirtymisestä vuoteen 2021 tuli julki).

Mutta jos en nyt ehdikään illalla tehdä sambapukua niin voin ainakin vedota siihen, että en mitenkään ehtinyt. Minun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että oikeastaan en vaan nyt viitsinyt. Ja enhän minä semmoista voi myöntää. Pitää viitsiä ja haluta aina ja koko ajan, koska onhan tämä sentään rakas harrastus ja luovuus on tässä tärkeässä osassa. Ja minähän olen luova. (Olenko? Olenhan? – varmistelee ego.) Oma saamattomuus harmittaa, koska haluaisin tehdä luovia asioita, koska ne tuottavat minulle iloa.

Luovuus löytyy kyllä, kun on aika

Ihminenhän haluaa aina sitä, mitä ei voi saada. Koronakevät antoi toisaalta tilaa pysähtyä, mutta pakotettu pysähtyminen sai kyllä myös kaipaamaan harrastusten pariin. Tällä viikolla alkavat tanssitunnit myös omassa sambakoulussani, ja olen innoissani. Pieni tauko luovaan tekemiseen saattaa siis myös nostaa intopiikkiä. Jaksan paremmin ja on kova halu päästä tekemään asioita oman jaksamisen ja pystymisen rajoissa. Suunnittelinpa viime yönä valvoessani jopa vähän sambapuvun seuraavaa ompeluvaihetta.

Luovuus harvemmin tulee pakottamalla, mutta hakeutumalla inspiraation äärelle voi edesauttaa luovuuden löytymistä. Mielestäni sillä ei niinkään ole väliä, mistä inspiraation saa, riittää, että innostuu. Innostuneena on paljon helpompi ryhtyä hommiin tai siirtyä luovan tekemisen pariin, kuin silloin, jos naama on jo valmiiksi väärin päin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että surullisena, väsyneenä, masentuneena tai muuten ahdistuneena voi olla jopa mahdotonta innostua aiemmin mielekkäinä pitämistään asioista. Ja siinäpä onkin uusi ahdistuksen aihe odottamassa, vaikka tämä ohimenevä tila onkin. Innostuksen löytymisessäkin ystävistä voi olla apua, sillä asioiden yhdessä pohdiskelu voi asettaa omiakin haasteita uuteen valoon. Lisäksi innostus voi tarttua, jos sille antaa mahdollisuuden. Luovuus itsessään vaatii rauhaa ja aikaa kypsytellä, sillä suuret innovaatiot eivät synny kiireessä.

Luovasti laiska vai laiskasti luova?

Koska luovuuden ja inspiraation tavoittelu on joskus työlästä, yritin etsiä netistä vinkkejä niiden saavuttamiseen. Löysin helmikuussa 2020 julkaistun Me Naiset- lehden artikkelin laiskuuden ja luovuuden suhteesta. Jutussa nostettiin esiin kuusi käytännön vinkkiä, joilla lähestyä luovuutta ”laiskan” näkökulmasta. Kuinka inspiroivaa! Aiheesta on kirjoittanut myös kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala ja hänen kehuttu kirjansa Luova laiskuus on jo kauan ollut omalla hankintalistallani. Suosittelen lukemaan, jos mahdollisuus tarjoutuu.

Yksi vaihtoehto on siis yrittää olla tekemättä mitään. Kohta huomaat olevasi niin tylsistynyt, että on pakko alkaa tekemään jotain. Tätä kikkaa käytti myös yläasteen aikainen historian opettajani 2000-luvun alussa. Luokan alkaessa kitisemään ”ei tehdä tänään mitään” –ehdotuksia, istutti opettaja luokan pulpetteihin. ”Selvä, tänään kukaan ei saa tehdä mitään.” Kyllä pian alkoi luokasta kuulua ”no tehdään sittenkin jotain” –mutinoita. Itse aion kokeilla tätä tänään. Yritän pitää lepopäivän selän takia, valmistaudun illan sambatuntiin ja katson, saako luovuus minut kiinni.

<3 Eija