Introvertti – ujo ja hiljainen vai jotain aivan muuta

Haluan aloittaa postaukseni muistolla yläastevuosiltani 2000-luvun taitteesta. Introvertti ei juuri ollut edes sanana minulle silloin tuttu, mutta jälkikäteen ajatellen, se olisi selittänyt paljon. Olen aina ollut luonteeltani rauhallinen ja isommissa ryhmissä en tietoisesti pyri ääneen, varsinkaan jos tunnen oloni epämukavaksi. Ei siis ollut yllätys, että yläasteella ja rippikoulussa toteutetuissa ryhmäytymistempauksissa en aina ihan päässyt loistamaan.

Itse asiassa tällaisia samankaltaisia muistoja on useampia tuolta ajalta. Muistossa teini-ikäisille annetaan ryhmäytymistehtävä: jokaisella on A4-kokoinen paperi, johon kirjoittaa oma nimi. Papereita kierrätetään, ja jokaisen tulee kirjoittaa paperiin jotakin positiivista tai mukavia terveisiä. No, minun paperissani luki useamman kerran: ujo, ok, hiljainen tai en tunne. No, viimeisin vaihtoehto sentään myönsi, ettei tunne minua. Mutta kuinka ärsyttävää oli kerta toisensa jälkeen kuulla olevansa ujo ja hiljainen vässykkä, mitä omassa kaveripiirissä ei kuitenkaan todellakaan ole? No voin kertoa että raivostuttavaa.

Introvertti ja ekstrovertti

Voisin kuvitella, etten ole yksin tällaisten persoonattomien kommenttien vastaanottajana. Mutta huomaan ärsyyntyväni todella, kun edes muistelen sitä tunnetilaa tehtäväpaperien palautuksen jälkeen. Tunsin, että taas minut on lokeroitu ilman tutustumista. On päätetty asioita minun puolestani, laitettu sanoja suuhun ja todettu, ettet ole tarpeeksi kiinnostava, että kannattaisi edes vaivautua tutustumaan. Introvertti ihminen saa todennäköisesti kokea paljon tällaista luokittelua elämänsä aikana.

Miten introvertti sitten eroaa ekstrovertista? Mielestäni selkein ero on siinä, että introvertit palautuvat parhaiten omassa rauhassaan ja yksinolokin tuntuu sopivina määrinä hyvältä vaihtoehdolta. Ekstrovertti puolestaan on ulospäin suuntautuneempi persoonaltaan ja hän saa energiaa muista ihmisistä ympärillään. Ekstrovertti on ryhmätilanteissa ja juhlissa kuin kala vedessä, kun taas introvertti voi ahdistua jo ajatuksesta lähteä esimerkiksi festarien tungokseen. Näin kesällä jopa humoristisen kuvapostauksen joiltain festareilta, joissa ihmiset istuivat pöytien ääressä jokainen oman aidalla rajatun poteron sisäpuolella. Ilmeisesti joku introvertti oli kuvan jakanut, sillä kuvatekstissä kommentoitiin, että ”viimein festarit, joille haluan osallistua”. Tähän ajatukseen voin kyllä samaistua.

Saapuva syksy mietityttää myös vallitsevan pandemian tilanteen takia. Tuleeko uusia rajoituksia? Pitääkö taas olla kotona? Uskoisin, että johonkin pisteeseen asti introvertin on helpompi jäädä kotiin ja vähentää menojaan kuin ekstrovertin, jota neljän seinän sisällä kökkiminen todennäköisesti ahdistaa enemmän. Toki tämä asia riippuu paljon myös kodista, työtilanteesta, mahdollisista lapsista ja muista yllättävistä tekijöistä. Eihän poikkeustilannetta voi oikein normaaliin verrata.

Erityisherkkyys osana persoonallisuutta

Aloin tutkimaan tarkemmin omaa persoonallisuuttani vasta aikuisiällä. Vaikka luokittelen itseni introvertiksi, se ei tarkoita, että kotona yksin nysvääminen olisi ainoa asia mitä haluan tehdä. Nautin tanssimisesta, valokuvaamisesta, lukemisesta, elokuvista, kaupungilla kävelemisestä, syvällisistä keskusteluista, eläinten silittämisestä, käsitöistä, uimisesta, kasvonaamiosta, esiintymisestä, heavy musiikista, lattareista, rumpujen soittamisesta, matkustelusta, seikkailusta, uuden oppimisesta ja monesta muusta. Tarvitsen vaan usein vähän enemmän harkinta-aikaa innostuakseni, sekä aikaa ladata akkuja aktiviteettien jälkeen.

Sen lisäksi, että olen introvertti, lukisin itseni myös erityisherkäksi. Erityisherkkyydessä ei ole kyse sairaudesta tai muutenkaan mistään diagnoosista, vaan se on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jonka takia erityisherkkä saattaa reagoida erilaisiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin tavallista herkemmin, koska hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin. Joskus siis tuntuu, että tarvitsen ekstra-aikaa palautua jostain menoista jo senkin takia, että prosessoin tapahtunutta. Introvertti-minä haluaa ladata akkujaan ja erityisherkkä-minä saattaa olla ylikuormittunut kokemastaan, kuulemastaan tai pelkästään sosiaalisten suhteiden ylläpidosta. Vaikka saattaa kuulostaa työläältä, en silti vaihtaisi pois näitä piirteitä. Koen rikkautena sen, että voin aistia niin tarkasti, huomata yksityiskohtia, aistia ihmisten tunnetiloja, iloita suuresti, innostua isosti ja itkeä surut pois kerralla.

Erityisherkkyydestä on saatavilla nykyään kirjallisuutta ja tietoa löytyy netistäkin. Itse olen lukenut Suvi Bowellan Ihana Herkkyys –kirjan, ja sitä voin suositella kaikille, joita erityisherkkyys koskettaa. Jos epäilet itse olevasi erityisherkkä, voit myös tehdä testin HSP Suomi ry:n sivuilla.

Itseäni helpotti, kun tunnistin sekä introvertin että erityisherkän piirteet itsessäni ja sain lukea niistä lisää. Tähän asti kun olin vain ajatellut, että minä nyt olen tämmöinen itkupilli. Jännitin sosiaalisia tilanteita ja hautajaiset olivat pahinta mitä tiesin, koska ajattelin että varmasti kuolen siihen suruun ja kyyneliin. Ahdistuin yllättävistä aikataulumuutoksista ja suunnitelmien peruuntumisesta. Kun sain lisää tietoa erityisherkkyydestä, pystyin alkaa opetella uudenlaista asennetta kohdata herkkyyttäni. Uskon, että huono itsetuntemukseni on ollut myös tärkeässä osassa siinä, että sairastuin uupumukseen ja masennukseen toistuvasti. Nyt on kuitenkin uusi vaihde silmässä hyvän olon tavoittelun suhteen. Tällä hetkellä ykkösprioriteettini ovat armollisuus itseä kohtaan, lempeys herkkyyden suhteen sekä uusien rentoutumistekniikoiden harjoittelu. Toivottavasti sinäkin löydät arkeesi armollisuutta ja lempeyttä. Be kind, spread joy!

<3 Eija