Järjestelmällisyys ympärillä selkiyttää mieltä ja auttaa jaksamaan – mutta ei ole ainoa oikea tie

Sanotaan, että menestyjät ovat järjestelmällisiä. Luin jopa aiheesta artikkelin. Siinä oli myös neuvoja siitä, kuinka tulla järjestelmälliseksi ihmiseksi. Järjestelmällisyys on minulle luontevaa, mutta en silti etsisi nimeäni menestyneiden listalta. Mutta koen järjestelmällisyyden silti helpottavan elämää. Järjestelmällisyys luo rutiineja, turvaa, johdonmukaisuutta ja selkeyttää aikatauluja.

Jos en järjestele elämää ympärilläni, koen, että elämä on sekaisin myös pään sisällä. Aikataulujen epävarmuus ja tulevaisuuden epämääräisyys tuntuu päässä siltä, kuin sinnekin olisi ripoteltu epämääräisiä nyssäköitä ja pussukoita seinän vierille; en oikein näe mitä kaikkea on tulossa ja milloin, pelkkiä arkea hankaloittavia esteitä ympärilläni.

Järjestelmällinen, mutta ei siivoushullu

Ei voi sanoa, että siivoaminen olisi mitenkään mielipuuhaani. Etenkään selkäongelmien alkamisen jälkeen, koska imurointi on nykyään niin tuskaista. Mutta pidän silti siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Tai sanotaanko näin, että täydellisessä maailmassani makuuhuoneen lattialla ei olisi pussia, joka on ollut matkalla kierrätykseen pian neljä vuotta. Eikä keittiön nurkassa olisi seinää vasten nojallaan hyllyä, jota en saa seinään kiinni eikä olohuoneen nurkassa olisi rikkinäistä tuuletinta, joka on viimeiset kaksi vuotta ollut ihmisen kokoisen yksisarvispehmolelun pidike. Niin, ja sitten on vielä the chair, eli tuoli, jolta löytyy x määrä puolipitoisia vaatteita, viimeisimmät treenivaatteet sekä muita asusteita.

Täydellisessä maailmassa olisin järjestellyt epämääräiset nyssäkät asuntoni nurkista jo pois viimeistään näin neljän asumisvuoden jälkeen. Yritin hakea tähän muuttoni jälkeen vähän buustia lainaamalla siskoltani Marie Kondon Konmari-kirjaa. Tosiaan tässä ajassa olen päässyt jo sivulle 84. Ilmeisesti kaiken järjestäminen kerralla on minulle väärä lähestymistapa. Olen hidas käsittelemään asioita ja haluan miettimisaikaa. Varmaan siksi haluan myös prosessoida sitä vaatepussin kierrätykseen viemistä vuodesta toiseen. Mutta ainakin olen oppinut vuosien aikana yhden asian. Järjestelmällisyys on muutakin, kuin siivoamista.

Kotitöissä olenkin ottanut enemmän meditatiivisen asenteen. Tiskatessa muistelen edelleen Ylex-aamujen 2000-luvun alun juontaja Peltsin asennoitumislauseita: ”Tiskaaminen, se on oikeastaan ihan mukavaa. Tiskaaminen, se on ihan jees.” Lähes 20 vuotta tätä toisteltuani se hoituu jo ihan kivuttomasti (itse asiassa tiskien kertyminen altaaseen oli yksi ensimmäisistä kotitöiden laiminlyönnin merkeistä masennukseni pahentuessa).

Meditatiivisten kotitöiden suosikkini on kuitenkin ehdottomasti pyykkien lajittelu naruille kuivaamaan. Toki se voi olla ulkopuolisen mielestä hitaan ja toivottoman näköistä, kun lajittelen pyykkejä osa-alueittain ja väreittäin, mutta ah, se on palkitsevaa. Yleensäkin kaikkien asioiden suoristeleminen, pinoaminen ja järjestäminen värikoodatusti, on parasta järjestelyä, mitä voin kuvitella.

Eri reittejä samaan lopputulokseen

Minulla on takana yli 15 vuotta karnevaalisamban harrastamista. Tämä tarkoittaa saman verran sambakarnevaaleille osallistumisia, joka taas tarkoittaa saman verran sambapukuprojekteja. Puvusta riippuen, pukuun tulee erilaisia osia erilainen määrä, jotka olen usein suunnitellut myös itse. Yhteistä pukuprojekteissani on lähestymistapa, jolla lähden sitä toteuttamaan. Usein teen pohjat kaikkiin osiin lähestulkoon kerralla, jonka jälkeen koristelen yhden osan kerrallaan valmiiksi. Ystäväni lähestyy omia pukuprojektejaan vuosi vuoden jälkeen lähes päin vastaisella tavalla; hän työstää monta osaa kerrallaan eteenpäin ja jättää välillä jonkin osan kesken aloittaakseen uutta.

Olemme usein nauraneet meidän erilaisille toteutustavoillemme. Keväällä 2019 tanssimme Helsingin sambakarnevaaleilla niin sanotussa pariroolissa, jolloin teimme yhtenäiset puvut omilla tekniikoillamme. Boheemi kohtaa pedantin. Kaikki sujui erinomaisesti. Tämä viimeistään todisti minulle sen, että oma tarkka ja pedantti lähestymistapani ei ole aina etenemisen kannalta välttämätöntä. Joskus on hyvä kokeilla uutta. Järjestelmällisyys on hyvä tapa toimia, mutta avoimuus muitakin toimintamalleja kohtaan parempi. Saimme aikaan hienot puvut ja pääsimme samaan lopputulokseen, mutta eri teitä kulkien.

Plussat ja miinukset

Aikaisemmin ajattelin, että järjestelmällisyys on elämäni peruspilari, jota en voi vaihtaa. No, onhan se sitä vieläkin. Mutta opettelen myös lempeyttä itseäni kohtaan. Joskus tilanne vaatii periksi antamista ja ongelman kohtaamista toisella tapaa. On turha lyödä päätä seinään monta kertaa, kerrasta soisi jo huomaavan, kun joku asia ei toimi. Halusin koota lopuksi yhteen asioita, jotka mielestäni ovat järjestelmällisyyden etuja ja haittoja.

Ensin miinukset:

– Paineiden kasaaminen täydellisestä lopputuloksesta. Joskus suunnittelen itselleni liikaa asioita kalenteriin. Odotukset ovat korkealla, koska valmiiksi suunniteltu on valmiiksi tehty. Kohta huomaan, että on vaikea edes aloittaa, kun pelkään epäonnistumista.

– Tiukat aikataulut. Liikaa tekemistä. Silloin on toki vika myös siinä, että en osaa sanoa ei.

– Huonommuuden tunne, kun en saavuta tavoitteitani. Elämässä tulee hetkiä, jolloin ei saa aikaiseksi asioita, joiden hoitamista normaalisti pitää tärkeänä. Makuuhuoneen työtuolille kertyy niin paljon vaatteita, ettei sitä enää tunnista tuoliksi, jääkaapissa olevat tähteet ovat kehittäneet tietoisuuden ja peukalo-otteen ja roskapussit olisi pitänyt viedä jo monta päivää sitten. En vastaa edes omaa käsitystäni järjestelmällisestä ihmisestä ja se hävettää minua.

Ja seuraavaksi plussat:

+ Selkeät suunnitelmat ja aikataulut vähentävät stressiä. Kun minulla on selkeä ajatus mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu, pystyn valmistautumaan tulevaan paremmin ja tunnen, että tilanne on hallinnassa.

+ Hallinnan tunne luo turvallisuutta. Tämä liittyy myös stressin vähenemiseen. Tunnen selviytyväni, kun hallitsen tilanteen.

+ To do –listat helpottavat asioiden hoitamista. Kun tehtävät asiat on listattu, niitä ei unohda hoitaa. Silloin ei mene turhaa energiaa sen stressaamiseen, onko kaikki tehty tai unohdanko jotain.

+ Rutiinit pitävät kiinni perusasioista. Säännölliset ruoka-ajat ja hyvät yöunet ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Kun noudattaa rutiinia, pysyvät perusasiat helpommin kunnossa.

+ Siistissä työympäristössä ajatus ei harhaile. Itse pystyn keskittymään paremmin, jos työpöydällä ei ole kaaosta. Luovuus vaatii kukkiakseen tylsyyttä.

Järjestelmällisyys jakaa mielipiteitä eikä se ole kaikille luontevaa. Kaikki eivät koe järjestelmällisyyttä tarpeelliseksi jokapäiväisessä elämässä ja se on ihan ok. Itseäni se kuitenkin helpottaa. Kallistutko itse boheemiin vai pedanttiin? Olisi hauska kuulla, koetko järjestelmällisyyden tärkeäksi omassa elämässäsi.

<3 Eija