Lemmikki perheenjäsenenä – yksityiskohtia arjesta

Heräsin tänään siihen, että toinen kissoistani puski päämäärätietoisen tiukasti silmäkuoppaani päällään. Odotan mustaa silmää ilmestyväksi hetkenä minä hyvänsä. Aamupalan jälkeen odotin tilanteen rauhoittuvan, mutta huomiota haettiin istumalla muun muassa sylissäni olevan läppärin näppäimistölle. Lemmikki halusi taas vaan kertoa, ettei henkilökunta ole huomioinut riittävästi. Niinpä siinä sitten rapsuteltiin hetki ja nyt istun kahden rullalle kiertyneen kissan välittömässä läheisyydessä.

Perheessäni on lapsuudestani asti ollut lemmikki. Yksi tai useampia. Kissoilla aloitettiin ja siitä on jatkettu välillä pupulla, gerbiileillä, kääpiöhamstereilla ja koiralla. Kun muutin pois kotoa, olin hetken ilman omaa lemmikkiä, kunnes otin kaksi kääpiöhamsteria. Sairastin tuolloin ensimmäistä vaikean masennuksen jaksoani ja muistan hamstereistani vaan sen, miten ne kiipesivät häkin seinälle odottamaan syliin pääsyä, kun tulin koulusta. Vaikka kyseessä olivat pienet jyrsijät, koin niistä olevan seuraa, sillä olin tuolloin yksinäinen.

Ensimmäisen kissani muutti kotiini, kun olin muuttanut uuteen asuntoon ja silloinen ystäväni etsi kissalleen uutta kotia. Toinen kissa muutti ensimmäiselle kaveriksi edellisen parisuhteeni aikana ja molemmat kissat jäivät erossa minulle. Kissojen erottaminen olisi tuntunut pahalta. Nyt asumme pääsääntöisesti kissojen kanssa kolmestaan ja neljännen perheenjäsenen, poikaystäväni kotiin saapuminen viikonlopuksi on aina kissoillekin odotettu tapahtuma.

Sukuvikana persoonalliset nimet

Teimme joskus poikaystäväni kanssa netissä jotain humoristista parisuhdetestiä. Poikaystäväni olisi pitänyt nimetä siinä ensimmäisen lemmikkini nimi. Hän meni kuitenkin vaikeaksi ja sanoi viimein ettei muista, koska meillä päin annetaan niin kummallisia nimiä eläimille. Minua huvitti tämä kovasti, mutta onhan meillä ollut aina tapana nimetä lemmikki itsensä näköisesti. Tilastoista löytyy ensin perinteisemmät kissanimet Tassu-Herra ja Miiru, mutta jyrsijöiden kohdalla homma lähti vähän lapasesta. Niitä nimittäin riitti. Tavallisempien Masa-Hiiren ja Matiaksen jälkeen tuli muun muassa Santeri-Pottunokka, Ilmari-Koukkuhäntä, Soturit, Herra Alismäki, Ruiskaunokki, Kultasormi ja Harmaaselkärotta. Tilannetta tasatakseen kaikkien poikasten nimi oli Pekka-Hiiri.

Eihän tämä toki erikoista ole, sillä usein kuulee lemmikille siunaantuneen matkan varrella toista kymmentä nimeä. Ja selattuani hetken netissä tutkimusmielessä lemmikkien nimipäivälistaa tulin siihen tulokseen, että kaikki lemmikkien nimet ovat omalla tavallaan hauskoja ja persoonallisia.

Meilläkin nimet hakevat joskus paikkaansa ennen vakiintumista. Kun sain ensimmäisen oman kissani, sen nimi haki paikkaansa pitkään. Kissalle oli syntymäkodissaan annettu nimeksi Jone, eikä tämä tapaus ollut mielestäni yhtään Jonen näköinen. Niinpä hän oli ensimmäiset pari vuotta Kissi. Kunnes hänen varsinainen nimensä, Herra Mursula, vakiintui käyttöön. Uuden pikkuveljensä ensimmäinen kutsumanimi on Nestori, mutta käyttöön on vakiintunut Pehtoori. Millaisilla nimillä sinä kutsut lemmikkiäsi?

Mitä hyötyjä lemmikki tuo tullessaan?

Vaikka lemmikit osaavat usein tekemisillään ärsyttää ja niin sanotusti ”pilata kaiken” esimerkiksi oksentamalla puhtaisiin lakanoihin, kaatamalla kukkamaljakon ja syömällä viherkasvit, näen silti hyödyt isompana siinä, että kodissani on lemmikki, kuin siinä, että ei olisi.

Lemmikki rauhoittaa läsnäolollaan

Oman lemmikin rapsuttaminen ja silittäminen laskee tutkitusti stressiä. Jos kaikki muu maailma tuntuu kaatuvan päälle, kissan ottaminen kainaloon helpottaa aina. Itseäni helpottaa myös häiritsevien ajatusten hallinnassa se, että ”jätän asian kissojen mietittäväksi, koska en itse pysty sille mitään juuri nyt tekemään”.

Auttaa nukahtamaan

Vaikka kaikkien muiden ihmisten kuorsaus ja nukkumisäänet ovat yleensä pahinta maailmassa, tämä ei päde lemmikkeihin. Itseäni kissan kehräys, hurina ja maiskuttelu vaan rauhoittavat. Lisäksi talvella on parasta saada kainaloon vielä yksi lämpöpatteri lisää.

Et ole koskaan yksin

Olipa lemmikki mikä eläin hyvänsä, siitä on seuraa. Ulkoiluun ja nahjusteluun sisällä, lemmikistä riippuen. Ja väitän, että lemmikin kanssa keskustelu on ihan normaalia toimintaa. Lemmikki lievittää yksinäisyyden tunnetta ja saattaa olla jopa parempaa seuraa, kuin monet ihmiset.

Tunnet itsesi tärkeäksi

Olet todennäköisesti lemmikillesi se tärkein henkilö. Annat ruokaa, siivoat vessan ja seurustelet, niin kuin henkilökunnan kuuluukin. Vastalahjaksi saa pyyteetöntä rakkautta. Itse huomaan kissojeni myös huolestuvan, jos esimerkiksi makaan migreenikohtauksessa vessan lattialla. Huuto ja kiertäminen ei lopu, ennen kuin tilanne helpottuu.

 Rajaton rakkauden ja hyvänmielen lähde

Toki tämä argumentti ei ole vahvimmillaan silloin, kun kissa on juuri kakannut sänkyyn ja peittänyt tuotoksensa yöpaidalla. Mutta noin niin kuin muuten kyllä. Kun katsot lemmikkiäsi, niin jo alkaa hymyilyttää. Itse olen kokenut kissakaverini suuresti avuksi myös silloin, kun masennukseni on ollut pahimmillaan. Lemmikki ymmärtää ja haluaa helpottaa oloasi, vaikkei ymmärtäisikään. Arjessa lemmikit näyttäytyvät hyvässä ja pahassa, mutta näistä kaikista syntyy muistoja, joita katsellaan myöhemmin kultareunusten läpi.

Millaisia yksityiskohtia lemmikit tuovat sinun arkeesi? Aiheesta löytyisi loputtomasti keskusteltavaa. Jätä kommenttisi tai tule keskustelemaan kanssani instagramiin. J Mukavaa viikkoa sinulle ja lemmikillesi!

<3 Eija, Herra Mursula ja Nestori