Vuosi vaihtuu – Mitä jäi käteen vuodesta 2020?

Talvi ja kevät

Loppuvuodesta tulee usein työstettyä ajatuksissa kulunutta vuotta. Mitä tuli tehtyä, mitä jäi käteen? Mikä oli hyvää ja mikä jäi mieleen? Tämä poikkeuksellinen vuosi saattaa useimpien vuosikoosteessa jäädä parhaiten mieleen koronan takia. Mitä edes tapahtui ennen sitä? Tuntuu jo niin kaukaiselta.

Onneksi tuli kuvattua kohtalaisen ahkerasti, niin erityisesti talven mieleen palauttaminen sujuu helpommin. Talvella oli lunta, ainakin jossakin päin Suomea jonkun aikaa. Tuli kuvattua jääpuikkoja ja auringonlaskuja. Pääsin osallistumaan sambakoulun keikkaryhmän kanssa parille tanssikeikallekin, ennen kuin koko Suomi meni hetkeksi kiinni.

Eristäytyminen kotiin ei varsinaisesti hirveästi eronnut sen hetkisestä elämästäni. Mutta maailmaa ympärillä alkoi tarkastella vähän eri tavalla. Miettiä kaupassa käymisiä, keskittää ostoksia ja priorisoida menoja. Harrastusten jäädessä tauolle tuli vuoroon kotitreenaaminen. Opin itsestäni sen, että olen huono motivoimaan itseäni vetämään kotitreenejä. Liikkuminen on ankeaa, ahdasta ja tunkkaista. Ei mahdu mihinkään, kissat pyörii jaloissa ja on liian kuuma. Tilasin treenikuminauhan, jota en ole käyttänyt YHTÄÄN kertaa.

Ainakin oli käsillä tekemistä, kun toiveikkaana valmistelin sambapukua kesän karnevaaleja varten. Kevään edetessä alkoi käydä selväksi, ettei tilanne menekään ohi ihan niin nopeasti. Viimein tuli ilmoitus Helsingin samba karnevaalien siirtymisestä ensi kesään. Hanskat tippuivat kädestä heti ja puku on ollut siitä lähtien lähes koskemattomassa tilassa. Harmittaa oma saamattomuus, koska pientä fiksausta olisi enää vailla uusin puku.

Kesä

Kesä tuli ja rajoituksia höllennettiin. Tuntui erikoiselta mennä taas kaupungille, kun välissä oli useampi kuukausi, kun hoiti vain kaikkein pakollisimmat kaupassa käynnit. Kesällä ei tullut käytyä missään reissun päällä. Ystäväpariskunnan luona vierailimme juhannuksena ja toisen kerran myöhemmin kesällä, mutta siinäpä se.

Tämä vuosi meni pitkälti perusasioiden äärellä. Käytiin kävelyllä, kuvattiin auringonlaskuja, syötiin jäätelöä, pelattiin minigolfia, käytiin uimassa. Koska vuosi oli pitkälti paikallaan oloa ja prosessointia, aloin työstää tosissani omaa blogialustaani. Googlasin tietoa, luin artikkeleita ja katsoin tutoriaalivideoita WordPressin käytöstä. Kirjoitin ensimmäisiä postauksia varastoon ja suunnittelin somea blogin rinnalle.

Blogi alkoi tulla todentuntuisemmaksi. Sain pikku hiljaa toimimaan asioita alustalla ja syyskuun lopussa aloin syöttää tekstejä sivustolleni. Päätin blogin aukeamispäiväksi 10. elokuuta. Yhtäkkiä olin todella kiireinen, innostunut ja jännittynyt oman projektini kanssa. Blogin avaamisen päivänä ongelmia tuli kourallinen lisää, mutta ystävien neuvojen ja tuen avulla sain selvitettyä niitä yksitellen. Blogi oli viimein totta.

Syksy

Vuosi vaihtui syksyyn ja jatkoin kirjoittelemista blogiin ja someen laatimani aikataulun puitteissa. Marraskuu alkoi käydä kuitenkin todella raskaaksi. Oli paljon mielen päällä terveysasioiden, kipujen, kuntoutuksen, koronan, migreenin, polviongelmien, tanssituntien ja vaikka minkä muun kanssa. Päätin, että jotta blogi ja kirjoittaminen voivat pysyä mielekkäänä, minun on kuunneltava omaa jaksamistani. Nautin kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, mutta en saa asettaa itselleni liian hulluja tavoitteita ja aikatauluja. Täytyy jättää tilaa palautumiselle, prosessoimiselle, suunnittelulle ja ihan vaan kipeälle selälle. Tämä päätös helpotti omaa oloa ja vapautti kapasiteettia muihin asioihin. Nyt etsin tasapainoa jaksamisen ja voimaantumisen välimaastosta.

Syksyyn kuului muun muassa ihana ruskaretki Rukalle, paljon elokuvia, kynttilöiden polttamista, köyhien ritarien paistamista, kakun leivontaa ja monta satsia pullia. Marras-joulukuun vaihde meni kipeän polven takia vähän vaikeaksi liikkumisen osalta, mutta päivä kerrallaan senkin kanssa. Joulukuu menikin nopeasti jouluvalmisteluita tehden, joulukarkkeja valmistaen, kirjeitä ja kortteja kirjoittaen sekä jääpussia polven päällä pidellen.

Tämä vuosi opetti minulle niin paljon itsestäni ja itseni kuuntelemisesta. Siitä olen kiitollinen, vaikka vuosi muuten ei helpoimmasta päästä ollutkaan. Nyt on aika kääntää katse seuraavaan vuoteen. Toivon sen tuovan uusia kokemuksia, vaihtelua, kuntoutumista, ystävien näkemistä, kivuttomampaa arkea, enemmän tanssia sekä hyvää mieltä, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Hyvää uutta vuotta 2021!

<3 Eija